Ihan oikeaa koulua

Tällä viikolla alkoi siis ihan oikea koulunkäynti, jos kyseessä ollutta seminaaria voi sellaiseksi sanoa mutta luentosalin penkkejä kulutettiin kyllä ahkerasti. Kuvat on kaikki myös koululta koska paljon muualla ei ole tullut hengattua :) Alku tosin oli hieman kankea kun  maanantai aamuna saatiin odotella tunti ennenkuin opettaja saapui paikalle. Aikamoinen tapaus sieltä sitten ilmaantuikin. Professori oli Harvardin tyyppejä ja työskenteli mm. Palestiinan presidentin neuvonantajana.Opetusmetodit olivat myös hyvin omalaatuiset.

 

Kuluneen kolmen päivän aikana on naurettiin, laulettiin, itkettiin, keskusteltiin, kuunneltiin, keskusteltiin hieman lisää, pohdittiin elämän tarkoitusta ja yritettiin ymmärtää maailman moninaisuutta. Kurssi oli ehdottomasti paras, jossa olen ikinä ollut mukana. Kurssikuvauksen mukaan tarkoitus oli oppia kansainvälistä johtajuutta, mutta ennen kaikkea opimme lisää muista kulttuureista ja itsestämme. Käsittelimme myös hyvin paljon maailman konflikteja nyt ja historiassa. Se oli ihan mahtavaa :) Ihmiset jakoivat mielipiteitään hyvin avoimesti ja yli 15 eri kansallisuuden ollessa edustettuna aina löytyi näkökulma myös toiselta kantilta.

Teimme myös paljon erilaisia tehtäviä ryhmissä ja yksin. Meidän piti pienissä ryhmissä perustaa uusi valtio aivan nollista ja pohtia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin kuten köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen. Itselleni osui ihan mahtava ryhmä ja saimme aikaan hyviä ideoita ja keskustelua. 

Yksilötehtävät olivat sitten vähintäänki yhtä mielenkiintoisia. Yhtenä tehtävä oli valita itselle merkittävä teksti ja lukea se koko luokan edessä. Teksti sai olla ihan millä tahansa kielellä ja ihmiset valitsivat hyvin henkilökohtaisia juttuja kuten kirjeitä. Hämärässä luokkahuoneessa tiistai-iltana klo 22 oli hyvin harras ja tunteellinen fiilis kun ihmiset lukivat tekstejään ja selittivät miksi juuri se on itselle merkityksellinen. Kaikkein paras oli Kroatialainen poika, joka hyvin tyynesti käveli kaikkien eteen ja lauloi. 

Filosofinen ja pohtiva ilme. Ei kiukkuinen.

  Oi ja voih, se oli vaan ihan mahtava kurssi. Voi kunpa kaikki koulunkäynti olisi näin mielenkiintoista. Ujoihin suomalaisiin tottuneena kaikkein yllättävintä oli ihmisten avoimuus. Harjoittelimme ongelmanratkaisua niin, että jokaisen piti jakaa jokin henkilökohtainen ongelma, johon ei välttämättä ole yhtä ainoaa ratkaisua ja parin piti antaa hyviä neuvoja. Muutama pari pääsi myös luokan eteen ja ratkoimme siinä sitten muutaman sukuriidan ja vaikean isäsuhteen samalla.  Täällä taas huomaa miten hiljalleen lämpenevää kansaa me oikein ollaan :) Mutta tästä on hyvä jatkaa opiskelua! Aurinkoa Suomeen.