Parasta puuhaa

Viime sunnuntaina oli ensimmäisen kerran super haikea fiilis kun vuorossa oli viimeiset lentopalloharjoitukset ja viimeinen peli tällä kaudella. Onneksi pääsen vielä hengailemaan mahtavien joukkuekavereideni kanssa ensi viikonloppuna kun vietämme minun läksiäisiä ja Papusen 18-vuotis synttäreitä :)  Mutta pelitossut ja polkkarit on  jo ripustettu naulaan odottamaan ensi syksyä ja uuden kauden alkua.  
 

Palloilusta on luvassa piiiitkä tauko ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun 6-vuotiaana lentopalloilut aloitin. Ajattelin nyt käyttää ihan kokonaisen kirjoituksen hehkuttaakseni kuinka hieno laji kyseessä on ja kaivoin muutaman vanhan kuvankin mukaan :) 

"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Parasta lentopallossa on joukkue. Ihan ehdottomasti ja ylivoimaisesti :) Meillä on tällä kaudella kasassa mahtava tiimi ja salilla puidaan paljon muutakin kuin pelikuvioita. Vuodessa ei ole moniakaan treenejä, joissa ei jonkun miesasioita pohdittaisi :D Treeneihin  lähtiessä voi olla miten huono fiilis tahansa mutta harvemmin sieltä otsa kurtussa enää kotiin kävelee.  Oman joukkueen kanssa tulee vietettyä niin paljon aikaa yhdessä, että heidät oppii tuntemaan todella hyvin :) Olen saanut monia todella hyviä ystäviä palloilun kautta. 

Joka kerta kun pukee päälle seuran verkkarit ja peliasun niin tietää varmasti kuuluvansa johonkin :) Pelipäivien paras hetki on palaveri ennen peliä, jossa kaikki istuu vieri vierekkäin hiuslakan hajuisessa pukuhuoneessa täynnä intoa :) Se on kiva fiilis se!  

Sinällään jo pelkkä lentopallo on älyttömän kivaa. Koskaan ei voi osata kaikkea ja aina voi kehittyä. Treenaamiseen addiktoituu hyvin nopeesti ja siitä tulee väkisin osa arkea :) Kaikkea hyödyllistäkin vuosien varrella oppii vähän niinkuin vahingossa. Koulun ja hallin välillä sinkoilu edistää  ajankäyttötaitoja kun pitää osata ajoittaa syömiset, nukkumiset jne... Vaihtoon lähteminen on jollain tavalla myös helpompaa kun on ala-asteikäisestä asti tottunut reissaamaan joukkueen mukana ilman vanhempia.Väkisin siinä oppii pärjäämään omillaan :)

Mulla oli pallo mukana rippileirilläkin :)

 Vaikka urheilu on aina vienyt suurimman osan vapaa-ajastani, en koskaan ole kokenut jääneeni mistään paitsi. Olen varmasti juonut paljon paljon vähemmän alkoholia kuin muut minun ikäiseni opiskelijat, mutta en lue sitä kyllä miinukseksi ollenkaan :) Välillä tietysti harmittaa, kun aika ei riitä kavereille urheilun ulkopuolella ja  joudutaan menemään minun aikataulujeni mukaan. Kaikki eivät valitettavasti sitoutumista urheiluun ymmärrä, mutta oikeasti läheiset ystävät tietävät kyllä, että heitä ei ole unohdettu vaikka ei niin usein nähdäkään :) Kiitos tytsyt tästä kaudesta, jatketaan ensi syksynä <3