Käytiin jännän äärellä

Pienen pieni hiljaisuus blogissa on johtunut vain siitä, että viime viikolla kulutettiin koulunpenkkejä oikein ahkerasti myös lauantaina ja sunnuntaina retkeiltiin koko päivä. Mutta nyt sitten lisää siitä retkestä. Suuntana oli Mathausenin keskitysleiri, kuolemanleiri. Nyt ei siis ole luvassa kovin hilpeää tekstiä mutta halusin kokemuksen täällä kuitenkin jakaa. Fiiliksiä leirin porteilla on todella vaikea kuvailla. Toisen maailmansodan aikaisista kauheuksista on lukenut ja kuullut niin paljon, että oli vaikea käsittää sen kaiken oikeasti tapahtuneen noiden porttien sisällä. 

Leiri sijaitsee todella kauniilla paikalla kukkulalla sopivasti eristyksissä muusta kylästä. Tarinoiden mukaan sotilaat pakottivat juutalaisia jonossa tiputtautumaan vuorotellen alas kallioiselta rinteeltä ja he kuolivat viimeistään alhaalla olevaan lampeen.

Vierailun aluksi näimme dokumentin leirin toiminnasta ja kuulimme ihmisten omakohtaisia kertomuksia. Jotkut kuvat olivat hieman liian puistattavia herkemmille (khöm meikäläselle). Tässä muutamia kuvia sisältä leiristä ja sen erilaisista tiloista. Sateinen ja sumuinen ilma edesauttoivat synkkää fiilistä. 

Yhdessä sängyssä eli kahdessa kerroksessa olevilla lavereilla nukkui aina kahdeksan vankia

Vankien ensimmäinen koitos: pesuhuone

 

Leirin seinillä oli paljon uhrien kuvia ja muistolaattoja

Itkumuuri

 

Sähkölangat

Ensimmäisen kerran päivän aikana nousi kyyneleet silmiin krematoriossa, jossa uhrien ruumiit poltettiin, sillä tappaminen haluttiin tehdä mahdollisimman hiljaa ja salassa. Kyyneleet johtuivat eniten siitä, etten millään voi käsittää miten ihminen on koskaan voinut tehdä tuollaisia kauheuksia toiselle, ihan samanlaiselle ja samanarvoiselle ihmiselle. Kaikki tarinat elävien ihmisten auki leikkelystä ja muista "tieteellisistä" kokeista sai väkisin ihon kananlihalle.

Illalla leiriltä tuli kotiin aika hiljainen ja mietteliäs tyttö. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen aikas tunteellinen tapaus ja ihan merkityksetön vierailu ei ollut. Päivä oli vaikuttava ja olen super iloinen, että sain sen kokea :) Montaa hymyilevää naamaa ei myöskään löydy iltapäivällä otetusta ryhmäkuvasta, joka otettiin kuolemanportailla. Eurooppalaiset ymmärsivät leirin merkityksen ehkä  paremmin kun muualta maailmalta tulleet.

Ja ettei mene liian homma liian synkäksi, tässä vielä aiheseen ja historiaan loistavasti  sopiva valokuva keskiviikolta. Minun tosin pitäisi istua keskellä. V meinaan on kotoisin Venäjältä ja P Usasta. Kaikki varmaan pystyy päättelemään kumpi on kumpi :) Ensi kerralla mukavampia juttuja, lupaan.