Taikinan teko oli Hulinan vastuulla. Ohje luettiin luonnollisesti vasta sen jälkeen kun kaikki aineet olivat jo kulhossa.
Mitään piirakkapuikuloitahan (tai mikä se puinen kaulin nyt taas olikaan) me ei tietenkään täältä löydetty. Oliivien lasipurkki ajoi kuitenkin saman asian oikein mallikkaasti. Metallisella kannella saatiin todella kätevästi paineltua taikinasta sopivan kokoisia ympyröitä. Aika ekologista kierrätysleivontaa sanoisin kun tarvikkeet on kaikki käytettyjä. Ja hirmu näppäriä leipureita kun keksivät niitä käyttää :)
Uniikki on ehkä sana joka parhaiten kuvaa näitä taideteoksia :) Kahta läheskään samanlaista tai samanmuotoista piirakkaa ei näitä uunipelleiltä löytynyt. Rypytystä opiskeltiin ensin Youtubesta, josta löytyi monta neuvoa antavaa videota aiheesta.
Sitten ne lopputulokset, uskokaa tai älkää:
Ihan oikeilta karjanpiirakoilta näyttävät eikö niin? Ja maistuivat myös. Pitikin lähteä Itävaltaan asti oppimaan perinneherkkujen leipomista ja meitä niin varoiteltiin etukäteen miten vaikeaa piirakoiden teko on. Terkkuja vaan molempien äideille sinne kotikonnuille :) Sieltä ei meinaan löytynyt kauheasti luottoa neitokaisten kykyihin, jotka myönnettäköön ovat olleet tehokkaasti piileviä tähän asti :)
Hei ihan sama juttu! Me kans väsättiin karjalanpiirakoita ja ikinä ennen en ees tienny mistä niitä tehtiin :P
VastaaPoistaPistitte ainaki reilusti riisipuuroa väliin!
Oli kyl omatekemät karjalanpiirakat herkkua <3
ja hanipöö sen on muuten pulikka..
VastaaPoista:D Voi vitsi, saitte kun saittekin niitä aikaseksi. Ihan uniikkeja tosiaan! :)) Onpahan messevierailla hauskaa, kun näkee noi... :))) terv. P
VastaaPoista