Hallstatt

Lauantai oli hyvä päivä. Tehtiin J:n, norjalaisten ja unkarilaisten kanssa reissu Hallstattiin kylään, joka on yksi Unescon maailmanperintölistan kohteista. Reissua oltiin suunniteltu jo pidemmän aikaa ja koitettiin tähiä säiden mukaan suotuisana päivänä. Täällä kuitenkaan ei kannata pahemmin ennustuksia katsella, ne ollenkaan pidä paikkaansa. Aamusta lähdettiin junalla suunnistamaan kohti järviä ja vuoria. Tiedettiin etukäteen odottaa jotain kaunista, mut huh huh. Tällaiset oli maisemat kun junasta asemalla (heräsin) kyydistä nousin.

Junarata ja kylä sijaitsevat järven vastakkaisilla puolilla, eli kylään pääsee ainoastaan veneellä. Ennen teiden rakentamista kyläläiset liikkuivat talosta toiseen veneillä ja ullakoilla kulkevia käytäviä pitkin. Talot ovat rakennettu ihan vieri vierekkäin ja kadut ovat super kapeita. Kylässä asuu reilut 900 asukasta ja turistit vähintään tuplaavat tuon luvun päivittäin.

Monissa kauniissa paikoissa on tullut vierailtua mutta kyllä Hallstatt ehdottomasti kiilaa kärkipaikalle :) Järvimaisemat olisivat muuten voineet olla vaikka kotosesta Suomesta mutta ne vuoret, niihin ei vaan koskaan kyllästy. Voi niitä tulee kyllä ikävä. Kuvitelkaa millaiset maisemat kylässä asuvilla ihmisillä on ihan joka päivä. Kiva juoda aamukahvia parvekkeella ja nautiskella auringosta. Miljoonan turistin napsiessa kuvia tosin.

Kylän "virallinen" nähtävyys on 7000 vuotta vanhat, maailman vanhimmat suolakaivokset. Kaivoksille myös me suuntasimme ja niille päästäkseen täytyy ensin kivuta lähes 1000 metriin vuorelle, josta pääsee sisään suolamaailmaan. Suurena korkeiden paikkojen ystävänä köysiradalle kipuaminen vaati taas hieman itsensä kokoilua mutta huipulle päästiin ilman kyyneleitä tai kirkumista ja maisemat olivat jälleen kerran henkeäsalpaavat. 

Suolamaailmaan piti varustautua asianmukaisilla varusteilla, sillä kaivoksessa lämmintä oli 8 astetta ja siellä oli tietysti hieman likaista. Olisin voinut ottaa tuon pyjaman mukaan kotiin, sen verran mukava se oli päällä.

Aluksi meinasi kyllä iskeä ahtaanpaikankammo kun tunnelit vain kapenivat, eikä päivänvaloa näkynyt. Piti pari kertaa vetää syvään henkeä ja koittaa olla miettimättä missä sitä oikeastaan onkaan.

Vaikka mineraaleista tai niiden louhimista sen paremmin ole kiinnostunutkaan niin paikka oli silti todella mielenkiintoinen. Vuoren sisälle oli rakennettu uskomaton maailma. Opastettu kierros oli todella hyvin tehty, vähän väliä katselimme lyhyitä elokuvia kylän historiasta, elämästä kaivoksessa jne. Reiluun tunnin mittaiseen kierrokseen sisältyi myös uskomaton laser- ja valoshow eräällä järvellä. Ihan kaikkia termejä en muista mutta vuoren sisällä on siis tosiaan järvi, jonka vettä tarvitaan louhimiseen.

Suojapukuja päälle pukiessa ihmettelimme housuissa olevia farkkupaikkoja. Syy niihin kuitenkin :) Kaivokseen oli rakennettu kaksi liukumäkeä, joista toinen oli 67 metriä pitkä ja euroopan pisin puinen liukumäki. Niissä liukui oikeasti tosi kovaa, oma vauhtini oli 29,8 km/h :) 

Kaikenlaista tuli taas koettua ja nähtyä. Illalla tuli uni silmään hyvin helposti ja hymy kasvoilla. Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu :) Nyt pikkuhiljaa täytyy ruveta pakkailemaan, Pippis älä naura siellä, aion kerrankin aloittaa hyvissä ajoin. Huomenna siis suuntana Amsterdam ja loppuviikosta myös Lontoo. Sitten on vielä muutama päivä jäljellä ihanaisessa Itävallassa ja etenkin ihanaisten ihmisten kanssa :)