London calling!

Nyt on pari päivää takana Suomessa ja olo edelleen aika puulla päähän lyöty. Mutta pikkuhiljaa tässä alkaa varmasti tajuamaan, että missä ollaan ja mitä tehdään. Vihdoin sain myös siirrettyä kuvia koneelle eli luvassa juttua Lontoosta, jossa muuten tasan viikko sitten vielä oltiin. Englannin koukkaus tuli matkaohjelmaan vähän puolivahingossa kun satuttiin löytämään halvat lennot sitä kautta takaisin Itävaltaan. S ei myöskään koskaan ollut kyseisessä kaupungissa vieraillut, eikä minuakaan tarvinnut kauaa ylipuhua, joten Lontoon pysähdys päätettiin tehdä :)

S:n toiveesta ensimmäinen asia, jota metsästettiin oli fish and chips. Kaatosateessa ilman sateenvarjoa käveltiin tovikin kunnes meidät neuvottiin pieneen kulmakuppilaan, joka oli erikoistunut kyseiseen herkkuun. Ja hyvää tosiaan oli :) Sateenvarjon hävittäminen oli muuten mystinen juttu. Lentokentällä vielä varmistettiin, että varjo on mukana repussa kiinni kun pakattiin kassit bussin tavaratilaan. Noh, Victorian asemalla haettiin tavaroita pois viimeisinä ja kappas vaan, jollekin oli varjo kelvannut. Onneksi vain vähän aikaa satoi ja muuten saatiin nauttia auringonpaisteesta. 

Nyt oli minun vuoro toimia kaupunkioppaana ja virallinen kierros aloitettiin hyvien tapojen mukaan Buckinghamin palatsilta. Muutamat pakolliset turistikuvat napsittiin porteilta ja siirryttiin muutaman muun turistin tavoin palatsin eteen ihmettelemään. Lippu muuten liehui ylhäällä tangossa eli itse kuningatar hengaili jossain palatsin uumenissa. S:n äiti on maailman suurin kuningaallisten fani, joten palatsi piti ikuistaa edestä, takaa, sivusta ja joka kuvakulmasta.

Palatsilta käveltiin St James puiston läpi suunta kohti Trafalgar Squarea. Kyseinen puisto kahden palatsin välissä on mielestäni yksi Lontoon kauneimpia paikkoja. Varsinkin auringonpaisteessa koko alue näytti vallan ihanalta.

Kuninkaallisten asutuksilta matka jatkui siis kohti kaupungin keskipistettä eli Trafalgar Squarea. Aukiota lähestyttäessä ihmettelimme kovin kun katuja oli suljettu, paikalla oli paljon poliiseja ja pörräsi ilmassa pari helikopteriakin. Ajattelimme koko hulabaloon liittyvän jotenkin joko kuninkaallisiin tai politikkoihin. Mutta ei, lähemmäs päästyämme tajusimme syyn mittaviin turvatoimiin: uusimman Harry Potterin maailman ensi-ilta. Koko aukio oli siis suljettu liikenteeltä ja paikalla oli noin miljoona ihmistä. Suurin osa kirkuvia neitokaisia. 

Hetkeksi jäimme mekin ihmettelemään ensi-ilta humua ja onnistuimme jopa bongaamaan pari elokuvan tähteäkin kun heitä lavalla haastateltiin. Suurkaupungeissa on parasta juuri se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja mihin törmää. Harry Potter huumasta jatkoimme matkaa johti jokea ja Lontoon tunnetuimpia maamerkkejä parlamenttitaloa ja Big Beniä.

Kävimme myös kävelemässä Notting Hillin alueella, joka oli minullekin täysin vierasta seutua. Alkuillasta teimme nopean huilitauon hostelliimme, jotta saimme kaiken pakattua lähtökuntoon seuraavaa aamua varten. Pimän tultua kävelimme kuitenkin vielä uudestaan Thames-joen vartta pitkin ja ihastelimme kaupunkia iltavaloissa. On muuten paljon kauniimpi niin minun mielestäni :) Kävelimme myös Tower Bridgellä ja bongailimme kummituksia linnan ikkunoissa. Peter Pan ei vieläkään lennellyt Big Benin ohi vaikka kuinka koitin katsella.

S  I know you are reading this so the last picture is for you :) Please enjoy few Reese's for me too. It was definitely worth visiting London just for these! Almost as good as Hersey's Kisses.

Tulipas pitkä ja sekava kirjoitus :) Mutta meillä oli hyvin tehokas päivä Lontoossa, johon mahtui myös 45 minuuttia shoppailua Oxford Streetillä. Kaupunki on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde ja huolimatta kolmesta kerrasta, sinne on vielä palattava. Nyt naustiskelemaan uusia perunoita ja isin kuuluisaa jauhelihakastiketta.