I will never know myself until I do this on my own

Meillä oli tänään töissä hieman vajaamiehitys, käytännössä meikäläinen istui toimistossa yksin puolet päivästä. Aamulla ajattelin, että hyvä tulee rauhallinen päivä ja ehdin tehdä pois kaikkia tärkeysjärjestyksen häntäpäässä olevia hommia, mapitusta ja sen sellaista. Ja mitä vielä , oli kaikkea muuta kun rauhallista. Jotenkin kaikesta kuitenkin selvittiin ja neljän jälkeen kun suljin toimiston oven niin oli kieltämättä aika voittaja olo. Toivottavasti huomenna ei paljastu mitään ylläreitä.

Suht sähäkän päivän jälkeen punttisali ei oikeen innostanut ja lähdinkin sykkimään sen sijaan lenkille raittiiseen ulkoilmaan. Ai kun teki hyvää :) Koko päivän oli monta rautaa tulessa ja  mahtava tunne kun adrenaliini virtasi veressä :) Asioiden organisoiminen on aikalailla meikäläisen vahvuuksia, se on todella palkitsevaa kun saa asiakkaan ongelman ratkaistua ja asiat järjestykseen. Vaikka välillä siihen vaaditaan monta puhelua ympäri Eurooppaa ja lukemattomia sähköposteja niinkuin tänään. 

Töissä on usein sellainen olo, että Summer alkaa olla pikkuhiljaa oma itsensä. Välillä on kiva tuntea olevansa oikeasti hyvä siinä mitä tekee. Kulunut vuosi on ollut sellaista myllerrystä, että huh huh. Välillä ollaan oltu hieman hukassa kaikkien näiden muutosten kanssa. Pitää kuitenkin koittaa nauttia siitä mitä tekee juuri nyt koska ei tässä taas ole mitään hajua missä sitä puolen vuoden päästä ollaan. Lauantai-iltana onnenkeksistä paljastunut, ylläolevateksti todella osui ja upposi. Olipas todella noloa ruveta itkemään täydessä ravintolassa :) Nyt hieman hemmottelua tiistai-iltaan ja ajoissa nukkumaan niin on päivä pulkassa. Halauksia!