
Heti alkuun saimme kuitenkin eteemme tuopilliset Mostia ja se oli huomattavasti parempaa kuin kaupan litku. Oli hyvä, että päästiin tätä perinnejuomaa maistelemaa tuoreena, sillä sen verran hyvää tämä aito siideri oli. Ennen maatilaan tutustumista nautiskelimme myös illallisen ilta-auringossa. Lautasilta löytyi erilaisia lihoja ja juustoja. Ja tietysti saimme myös monta korillista leipää. Tuore leipä on vaan niin hyvää :)
Isäntäperheeseen kuului äidin ja isän lisäksi kolme lasta, joista vanhin oli lähetetty perinteiden mukaan opiskelemaan sisäoppilaitokseen. Talossa asui myös isoäiti, joka hääri auttamassa. Perheessä kukaan ei pahemmin osannut englantia ja heidän puheessaan oli hyvin vahva itävallan aksentti. Onneksi elekieli on kansainvälistä ja ylittää maiden rajat :)
Maatila oli hyvin kaukana supersuurista tuotantolaitoksista ja siellä oli hyvin kotoisa fiilis. Varsinaisen asuinrakennuksen takana oli sisäpiha, jossa eläinsuojat sijaitsivat. Reissun kohokohta taisi monelle olla saada kaksi viikkoiset kissanpennut, joita yhdestä pahvilaatikosta löytyi muistaakseni kuusi kappaletta. Terkkuja vaan A, joka otti 5 minuutin videon pennuista.
Eläinsuojista löytyi muitakin ihan tuttuja ja tunnistettavia eläimiä :) Kaikkia eläimiä sai ihan vapaasti paijata ja epäilen vahvasti, että aika monet suunnitteli kissanpennun ja kaninpoikasen kidnappaamista.
Maatila sijaitsi upealla paikalla rinteessä ja tilalta avautuvat maisemat olivat aikamoiset. Juuri tämän näköiseksi sitä Itävallan maaseudun on kuvitellutkin: vihreyttä, kukkuloita, peltoja, pieniä kyliä ja kirkontorneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)