Lauantain löpinöitä

Tiedättehän sen fiiliksen kun on kauhee nälkä ja tietää, että jääkaapissa olis tosi hyvää ruokaa mutta keittiöön ei pääse koska hong kongilaiset kämppikset kokkaa siellä jotain savuavaa ja haisevaa? Olin jo melkein ehtinyt unohtaa koko fiiliksen, sillä olen ollut kolme päivää ihan yksin kämpässä. Olen siis kuunnellut täysillä musiikkia ja kuljeskellut alasti. No enkä :) Mutta niin kuulemma pitäisi tehdä.  Kämppiksen ovat huidelleet kuka missäkin maailmalla. Meidän yhteiselo on muuten sujunut tähän asti lähes ongelmitta. Unkarilaisten tyttöjen kanssa tulen tietysti paremmin toimeen ja varsinkin toisen kanssa ollaan läheisempiä. Pojat tosiaan ovat reissaneet jo yli 25 maassa, joten heitä ei paljon kotosalla näy. Silloin kun käyvät niin lähinnä sotkevat keittiön, käyttävät kaiken lämpimän veden ja tukkivat kylppärin viemärin. 

Tänään olen viettänyt koko päivän laatuaikaa ihan omissa oloissani muiden ollessa koulussa ja reissuissa. Äiti: mulla on sama kurssi ensi viikonloppuna eli en skippaile luentoja. On ollut ihan virkistävää kun ei tarvitse puhua englantia. Aamupäivästä pakkasin eväät mukaan ja lähdin uimaan.

Noista kiiweitä tuli mieleen, että täällä on muuten myös noussut aikamoinen haloo "tappajakurkuista", jotka on aiheuttanut tuhoa naapurimaa Saksassa. Kyllä aika tarkkaan tulee käytyä läpi kaikkien kasvisten ja hedelmien alkuperämaa kun kaupassa käy. Itävaltalaista ja mahdollisimman läheltä koitetaan ruoat aina ostaa. Maailmalla tuntuu aina jylläävän jonkunlainen tauti epidemia ja tietysti uutisia lukee eritavalla kun ei kotimaassa asu. *Puuta koputtaen* vielä pelottavammalta sairastuminen tuntuisi kun on vieraskielisessä maassa, jossa on ihan eri systeemit. 

On ollut leppoisa lauantai. Ensi viikon 10 tunnin koulupäiviä odotellessa koitin vain kerätä mahdollisimman aurinkoa ja energiaa. Huomasin itsessäni myös yhden ihan selvän muutoksen kun vahingossa löysin kalenterin pöytälaatikosta. Suomessa kaikki oli koko ajan kovin suunniteltua ja ennalta aikataulutettua. Johtuu varmasti myös kulttuurieroista mutta täällä asiat otetaan vähän rennommin. Tottakai perusjutut pitää olla järjestyksessä, katto pään päällä ja niin mutta muuten asiat saa mennä omalla painollaan. Yhtään ei ole ikävä sitä prinsessa fläppitaulua siellä keittiön seinällä, johon piti kalenteri ja kello kädessä suunnitella viikon menot, että on oikeessa paikassa oikeaan aikaan ja oikeissa varusteissa. 

Mielestäni olen tähän asti aina hoitanut elämäni suht mallikkaasti sen enempää turhia poukkoilematta. Tulevaisuus aina ollut suhteellisen hyvin suunniteltu: opiskelua ja lentopalloa. Kaikki unelmat ja tavoitteetkin on aina liittynyt yleensä jälkimmäisenä mainittuun. Välimatka kaikkeen tuttuun ja turvalliseen on saanut miettimään, että maailmalla on tarjota paljon muutakin. Yhtään en vielä tiedä mitä se on, enkä aio asiasta stressata :) Päätöksiä pitää vaan alkaa tehdä vähän enemmän fiiliksen mukaan. Itseni tuntien mitään tyhmän rohkeaa ei kuitenkaan ole luvassa. Ensin koitan kuitenkin päästä vihdoin keittiöön kokkailemaan ja sitten ihmisten ilmoille :) Hyvää kesälomaa kaikille, joilla se tänään alkoi! Pippis päättärikuvia kiitos :)