Lauantai 28th

Eilinen lauantai alkoi samalla tavalla kuin 12 edeltävää aamua: kello soimaan ja toimistolle. Muutaman tunnin oppari rutistuksen jälkeen luovutin kuitenkin suosiolla kun tuloksena oli ainoastaan kolme lausetta johdantoa sekä epämääräinen kasa artikkeleita ja muistiinpanoja. Oli taas sellainen päivä, että hippusen tökki. Tällaiset päivät taitavat valitettavasti kuulua asiaan. Plus meinasin myös saada sydänkohtauksen kun pomon huoneessa soi puhelin, täysin hiljainen ja hämärä toimisto voi olla hieman pelottava paikka. 

Onneksi iltapäivällä oli luvassa mukavaa puuhaa ja sain hyvän syyn laittaa päälle alennusmyynneistä löytyneen mekon, joka on jättekiva. Käärmekuosia. En olisi kyllä uskonut, että tämä päivä koittaa ja päästän mitään käärmeisiin viittaavaa kymmentä metriä lähemmäs itseäni. Hyi käärmeet ovat maailman kammottavimpia otuksia. Mutta käärmekuosi on sitten asia erikseen ja pieninä annoksina tykkään kovasti. Käärmekuosi joo vai ei? Ennen ratikkaan juoksemista ehdin ottaa tasan kaksi kuvaa eikä siinä paljon kikkailtu. Mutta sehän nyt olisi hieman yliarvostettua, että kuvassa näkyisi koko kroppa :) Myöhästyin muuten silti. Aikataulut ja todellisuus kohtaa täällä harvemmin.

 

Suunta oli siis kaupungille ja leffaan Kölnin vahvistus S:n kanssa. Meidän matka keskustasta joen yli leffateatteriin ei mennyt ollenkaan niinkuin elokuvissa :) Navigaattori meni ihan sekaisin kaikista tietyömaista ja saavuimme teatterille tasan klo 17, jolloin myös elokuvan piti alkaa. Noh 15 minuutin jonottamisen jälkeen pääsimme vihdoin lippuluukulle ja olimme melkein jo päättäneet ostaa liput seuraavaan näytökseen. Onneksi kuitenkin kysyimme onko leffa jo alkanut ja lipunmyyjä totesi, että ei mainoksen vasta pyörii. Singahdimme sitten oikeaan saliin vain todetaksemme, etteivät edes mainokset ole vielä alkaneet. Ehdimme vielä hyvin hipsiä takaisin aulaan ostamaan eväitä. Tästä kaikesta opimme: jos elokuvan pitäisi ohjelman mukaan alkaa klo 17.00, todellinen aika on kuitenkin klo n.17.25. Mutta tällä kertaa se oli vaan hyvä juttu :) 

kuva

George Clooneyn tähdittämä The Descendants oli ihanan surumielinen ja hyvällä tavalla hämmentävä elokuva. Ei tosin mitään kovin kevyttä katseltavaa. Oih ja voih, leffa oli kuvattu Hawajilla, koskas lähdetään? En kyllä oikein ymmärrä kaikkea sitä Clooney hehkutusta, ihan charmantti kaverihan se on ei siinä mitään mutta vähän jo öööö harmaa. Osaisiko joku muu selittää? Vielä salissakin paljastui muuten mukava yllätys kun luulimme elokuvan olevan dupattu saksaksi ja tekstityksen olevan englanniksi mutta elokuva olikin onneksi original versio ilman mitään duppauksia. Leffan jälkeen suuntasimme vielä vanhaan kaupunkiin tapaamaan muutamaa muuta launtai-illan leffailijaa :)

Nyt takaisin opinnäytetyön pariin. Tänään mukavuudehalu vei voiton ajattelin pitää kotitoimisto päivän niin saa kirjoittaa colleget jalassa eikä tarvitse mennä tuonne kylmään. Plus tekee myös päänupille ihan hyvää olla välillä pois toimistolta. Leppoisaa sunnuntaita ja haleja :)