Viimeksi tänään mietin, kuinka olen yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä, sillä minulla on monta sellaista. Parasta ystävää. Äärimäisen rakasta, joiden puolesta hyppäisin vaikka kaivoon. Ja joista kaksi sattuu vielä asumaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Miten mahtavaa ja ihanaa se onkaan. Mitä tekisinkään ilman ystäviäni.
Uudet työkuviot ja pitkät työpäivät ovat viime aikoina kovasti veroittaneet aikaa blogilta. Kymmenen tunnin tietokoneen edessä istumisen jälkeen mieli on kaivannut ulkoilmaa ja ystävien seuraa enemmän kuin bloggailua. Eiköhän tahti tästä taas pikkuhiljaa kohene, tänne alkaa olla ikävä :)
Juu hieman sama bloggausongelma. Muuttaminen ja toisen assarin loma napsahtaneet tälle viikolle niin iltaisin kaipaa aikaa kavereiden, muuttolaatikoiden ja liikunnan parissa :)
VastaaPoistaVuorokauteen pitäisi selvästi lisätä pari VALOISAA tuntia :D Tsemppiä sinne muuttolaatikoiden kanssa! Viimeiset omatkin saan toivottavasti kohta tyhjäksi ja olohuoneen näyttämään olohuoneelta epämääräisen romuvaraston sijaan.
Poista