Ihanaa elämää

On sunnuntaiaamu. Takana pitkät yöunet. Aamupala raukeana terassilla auringonpaisteessa. Vieressä ihminen, jonka kanssa on maailman luonnollisinta olla. Jonne Aaron laulaa radiossa ihanasta elämästä. Eikä ole väärässä. Silmien eteen aukeaa tämä. Elämä on ihanaa.

Kuullostaa hirmuisen lällyltä ja kliseiseltä mutta dämed teki hyvää. Vietettiin siis viime viikonloppu mökillä maaseudun rauhassa. Pitkän ja stressaavan työviikon jälkeen hiljaisuus ja kiireetön puuhastelu oli juuri se mitä kaipasin. Saunottiin, soudeltiin, käytiin ongella, grillailtiin, tehtiin sudokuja ja istutettiin nurmikkoa. Oltiin vain.



Muutama kuukausi sitten erään tällaisen rankan työviikon seisahduin peilin eteen. Heijastuksesta katsoi täysin vieraan oloinen ihminen. Silmien ympärillä oli tummat renkaat huonosti nukuttujen öiden jäljiltä. Väsytti, kiukutti eikä mitään innostanut. Hartiat olivat korkealla korvissa ja päätä särki. Kasvot olivat aiempaa pyöreämmät ja farkkujen nappi kiristi. Hiusten leikkuusta oli kulunut lähes puoli vuotta eikä kulmakarvatkaa olleet nähneet pinsettejä toviin. Säikähdin ja olin kiukkuinen itselleni.


Päätin kesän ajan panostaa omaan hyvään oloon ja olo on jo paljon parempi. Yöunet ovat taas maistuneet. Viime viikolla hiuksista lähti 1o senttiä ja liikuntakin tuntuu taas hyvältä. Ilman stressiä ja paineita. Pikkuhiljaa.  Leppoisaa loppuviikkoa kaikille!