Pieniä asioita arjen keskellä

Hups on vahingossa tullut muutaman päivän blogihiljaisuuus. Tuntuu, että aika juoksee niin älytöntä vauhtia eteenpäin juuri nyt kun ei oikeastaan tarvitsisi. Stressaava kevät on tosiaan menossa, eikä asiaa yhtään helpota se, että kaikki mahakivut ja korvasärytkin tuntuvat miljoona kertaa kovemmilta jatkuvan jännittämisen takia. Jotenkin on iskenyt tajuntaan, että muutaman kuukauden päästä tässä ollaan asunnottomia ja työttömiä. Houkutteleva tulevaisuus tosiaan :) Tällä viikolla pienet asiat ovat kuitenkin saaneet arjen keskellä hymyn kasvoille.

Mahtavin piristysruiske oli ehdottamasti parhaan ystävän yhden yön pikavisiitti. Oli ihana päästä höpöttelemään ja näyttämään edes vähän tätä kaunista kaupunkia :) Me ei olla muutamaan vuoteen asuttu samassa maassa samaan aikaan, joten livenä näkeminen on aina ihan parasta. Hahah mahtavia rippileiri kuvia löysin. If you go, I go with you.

Funny jätti jälkeensä iiiison kasan muotilehtiä, joita nautiskelin tiistai-iltana Antti Tuiskun joululevyä kuunnellen ja Chai teetä hörppien. Kiitos vaan vielä kovasti! Tuollaiset pienet hemmotteluhetket on minulle sitä arjen luksusta. Tietokone, telkkari kiinni ja pari kynttilää palamaan. Täällä Saksassa olen oppinut, että kaiken tämän häsäyksen keskellä pitää välillä antaa lupa itselleen ihan vain olla ja rentoutua.

Eilen illalla hymyilyttämään sai myös  punttitreeni ja etenkin sauna sen jälkeen. Polvikaan ei pahemmin ottanut nokkiinsa 45 min kuntopyörä + keskivartalo treenistä. Voih sitä euforian määrää, joka tuosta sali-sauna yhdistelmästä seuraa. Simahdin kuin saunalyhty jo yhdeksän jälkeen. Urheilu on koukuttavinta ikinä, salilla ei myöskään tule ajateltua mitään koulu- tai työjuttuja.

kuva

Ostin kotiin hieman keltaisia väriläikkiä lisää energiaa antamaan. Eivät muuten olleet hinnalla pilattuja, 56 senttiä kappale. Näiden kuukausien aikana on tullut ostettua enemmänkin kukkia kotiin kun niin halpoja ovat. Jännästi tuovat kyllä eloa tähän asuntoon. Veikkauksia otetaan vastaan miten kauan kestävät hengissä.  

Parin päivän ajan täällä on tuntunut ihan talvelta kun on ollut pakkasta muutama pakkasta aamuisin. Näppärästi siinä herää kun hengitys höyryää ja poskipäitä kipristelee töihin kävellessä. Päivät alkavat myös pikkuhiljaa pidentyä; nyt jo aurinko saattaa vielä paistaa kotimatkallakin. Viikonlopuksi on tosin luvattu non-stop sadetta, joten täytyy nauttia vielä kun voi.

Hymyn kasvoille tuo myös väistämättä haaveet koulun jälkeisestä ajasta. Niin mukavaa kun opiskelu on ollut, niin pikkuhiljaa sitä kaipaa jo jotain muuta. Vapaita iltoja ja viikonloppuja. Sitä, että voi tulla kotiin ja oikeasti tehdä kivoja asioita, eikä palata takaisin tietokoneen ääreen töihin. Voisi olla kiva asua samassa paikassa kauemmin kuin puoli vuotta. Vaikka esimerkiksi kesien viettäminen kotonakotona on ollut minulle hyvin tärkeää niin silti muuttaminen on aina rankkaa. Paljon paljon on vielä töitä jäljellä ennenkuin koulun jälkeiseen elämään päästään ja välillä tuntuu, että päästäänkö olllenkaan. 

kuva

Mitään kovin painavaa sanottavaa ei nyt oikein ollut mutta lupaan taas skarppailla viikonloppuna kirjoittamisen kanssa :) Mutta eikö kirjailijoillakin ole aina välillä sellaisia lukkoja, ettei tekstiä vaan synny? Jep sellainen taitaa olla päällänsä.  Nyt täytyy taas palata niiden oikein hommien ääreen.  

Miten teillä on lähtenyt viikko käyntiin? Suomessa ainakin on ollut pakkasta kiitettävästi. Lämpöisiä ajatuksia!