Sunrise Avenue

Tiedättekö kun on jostain asiasta ihan järkyttävät ennakkoluulot ilman, että oikeastaan tietää mistään mitään ja sitten se asia osoittautuukin ihan huipuksi jutuksi? Juuri näin kävi viime perjantaina kun suunnattiin siskon kanssa Sunrise Avenuen keikalle aika extempore päätöksen jälkeen. Ennen Saksaan tuloa luulin koko bändiä sellaiseksi teinien ihQ-daa-söpöjä poikia- jutuksi mutta ei se kuultaas ole.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, saatiin loistavat istumapaikat suoraan lavan edestä ja ehdittiin juomaan kokikset ennen keikkaa törkeen makeista Sunrise Avenue mukeista. Vähänkö muuten hyvä fanituote: mukeissa oli kahden euron pantti mutta epäilen, ettei kovin moni panttia lunastanut. Tuo on juuri sopiva "matkamuisto". 

Koko Saksassa Sunrise Avenue on siis oikeasti tosi tosi tosi kova juttu. Keikat on loppuunmyytyjä, biisit soi kaikkialla koko ajan ja bändin poikia näkyy mainoksissa ja musaohjelmissa. Meinattiin lentää persuksillemme kun nähtiin satojen metrien jono keikka-areenalle.  Eikä paikalla ollut vaan niitä kirkuvia teinityttöjä, niinkuin alkuun epäilin, vaan aivan kaiken ikäisiä faneja.  Mikä muu suomalainen bändi vetelee täysiä areenoita ulkomailla? Hmmmmm miten mulla ei tuu nyt mieleen yhtään. 

Napsin aikalailla kuvia kun en osannut ihan kaikkia biisejä ulkoa.  Toisin niinkuin vieressäni istunut keski-ikäinen mies, joka oli paikalla teinityttäriensä kanssa ja hoilasi valehtelematta kaikki kipaleet mukana. Kivasti on muuten kamerani alkanut tarkentamaan noin joka yhdeksännen kuvan nykyään.

 

Kyllä sitä aika ylpeänä sinivalkoinen sydän sykki kun 14000 tönkkistä saksalaista pomppii suomipoikien tahtiin :) Vihdoin hieman hyvää musiikkia tähän scheisse soopan maahan. Mulle nämä live vedot upposi todella hyvin, radiossa soitetaan jotain ihme poppiversioita vissiin. Älyttömän hyvän kuuloista settiä oli koko ilta. En tiennyt, että ovat näin hyviä. Me likey. Ja jumansviidu pojat kyllä hyppi ja pomppi yhden maratoonin verran parin tunnin keikan aikana. Suht kovakuntoisia kaiffareita.

Ehdottomasti parasta koko keikassa oli katsella bändin tajuttoman intohimoista suhtautumista  touhuun: kaikki antoivat selvästi lavalla kaikkensa ja nauttivat siitä mitä tekivät. Hiljaiseksi vetää kun katsoo ihmisiä, jotka noin nöyrästi toteuttaa unelmiaan. Jäi jännän inspiroitunut ja motivoitunut olo. Tätä on vaikea selittää mutta ihan sama vaikka sitä sitten kasvattaisi porkkanoita koko elämänsä kunhan siitä nauttii ja tekee joka päivä työnsä suurella sydämellä. Pitää olla rohkea, eikä mikään tavoittelemisen arvoinen tässä elämässä tule helpolla. Aika syvällistä yhden rokkikeikan jälkeen :) Pitäisi vissiin käydä useammin niin jos vaikka keksisi elämän tarkoituksen seuraavaksi. Sitten ehkä lääkkeen syöpään ja maailmanrauhan.


Miten uppoaa Sunrise Avenue? Musta tuli ihan 100-0 fani nyt :) Suosittelen suurella S:llä! Inspiroivaa maaliskuun alkua kaikille!