What doesn't kill you makes you fighter

Torstaina koitti pitkään ja hartaasti odotettu hetki. Valmistuminen. Vielä muutama kuukausi sitten opparin kanssa taistellessa en uskonut  päivän koskaan koittavan mutta onneksi toisin kävi ja puurtaminen palkittiin. Nyt sitä ollaan sitten uunituore kansainvälisen kaupan tradenomi. Neljä vuotta opiskeluja hujahti ohi aikamoisella vauhdilla. Reilut kaksi ensimmäistä vuotta elettiin lentopallon tahdittamana ja loppuaika nautittiin elämästä ensin Itävallassa ja sitten Saksassa. En tainnut Suomessa osallistua edes kymmentä kertaa opiskelijabileisiin ja haalaritkin jäivät pölyä keräämään kaapin pohjalle. Mitään en kuitenkaan tekisi toisin. Suuren suuri ja lämmin kiitos mahtaville tukijoukoilleni. Ilman teitä ei oltaisi tässä.

 

Koulun tutkintojuhla oli oikein juhlava tilaisuus ja arvoisensa päätös kovalle työnteolle. Koko perheeni oli paikalla ja se merkitsi todella paljon. Hieman suvivirren puuttuminen jäi tosin kaihertamaan ja  kohdalle osui tietysti maailman huonoin tukkapäivä mutta se nyt ei kauheasti menoa haitannut :) Kaikki koulumme lähes 500 tänä keväänä valmistunutta saivat todistuksensa samassa tilaisuudessa. Tosin matkailun - ja kuvataiteen opiskelijat boikotoivat koko juhlaa eivätkä saapuneet paikalle.

Tällä hetkellä takki on aika tyhjä. Kestää vielä hetken ennen kuin sitä oikeasti ymmärtää mitä juuri tuli saatettua loppuun. Varmasti koulunpenkille palaan vielä mutta nyt suunnitelmissa on muutama vuosi työelämässä. Olen hyvin onnekas ja kiitollinen, että pääsin heti koulutustani vastaaviin tehtäviin.  

Muistelin juuri kuinka neljä vuotta sitten sain valkolakin kutreilleni ja silloin ajattelin, että seuraavissa valmistujaisjuhlissa olen varmasti paljon viisaampi ja tiedän mitä elämältäni haluan. Ajattelin myös, että 22-vuotiaan elämä on varmasti asettunut uomiinsa ja mukana on jotain pysyvää; vuokra-asunto, työ, harrastukset tai parisuhde.... Paljon olen oppinut vuosien varrella. Ennen kaikkea itsestäni. Paljosta on myös selvitty ja voimaa vastatuulen varalle kerätty. Vuodet ovat myös entisestään saaneet päänupin sekaisin. Nyt kun tuntuu, että todella on koko maailma avoinna.  Pysyvää ei tässä vaiheessa taida olla kuin hiusten väri :) Työharjoittelu pomoni sanoin: "tästä se oikea elämä nyt sitten alkaa".

P.S Kuvista kiitos siskoille :)